Vuodenvaihteen mielenkiintoisimpia kohuja oli joidenkin verkkosivustojen kokeilu sisällyttää sivuilleen pätkä koodia, jonka avulla sivuston kävijät louhivat omalla tietokoneellaan Bitcoineja sivuston ylläpitäjien tilille. Kuuluisimpia tapauksia ovat The Guardianin uutisoiva Pirate Bayn tapaus sekä tuoreempi Helsingin Sanomien MV-lehden uutinen.
Miltä hs.fi näyttäisi ilman mainoksia, suoritintalouden aikakaudella? Havainnekuva.
Molemmissa tapauksissa on kyse samanlaisesta tempusta, jossa periaatteessa osa verkkosivuston kuluista ”maksatetaan” vierailijan (näytönohjaimen) prosessoritehoa käyttämällä. Kun tällainen hajautettu kryptovaluuttojen louhinta tehdään ilman kävijän lupaa, on helppo vetää HS:n uutisointia mukaillen yhtäläisyysmerkki varastamiseen; nehän louhivat itselleen rahaa minun sähkölaskuni piikkiin!
Verkkomainokset kuluttavat sähköä
Bitcoinien louhinta todellakin vaatii sähköä. Itse asiassa uusimpien laskelmien mukaan Bitcoinien louhintaprosessi on varsinainen sähkösyöppö. Äärimmilleen vietynä myös hajautettu louhinta saattaisi jopa näkyäkin yksittäisen kuluttajan sähkölaskussa.
Verkkosivuston käyttäjät maksavat siitä, että saavat kärsiä mainoksista.
Mutta tarkastellaanpa hetki hieman tutumpaa verkkosisällön rahoitusmuotoa, nimittäin mainoksia.
Mainoksista on tullut niin kiinteä osa verkkosisältöä, että niiden olemassaolo on helppo unohtaa. Mainokset toki pitävät sivustojen rahoituksen kunnossa, mutta niiden näyttäminen vierailijoiden selaimessa vaatii resursseja. Mainosten siirto verkkoyhteyden yli kuormittaa verkkolaitteita ja itse näyttötapahtuma prosessoria. Varsinkin videomainokset ovat omiaan kyykyttämään niin nettikaistaa kuin prosessoriakin.
Jokainen prosessi tietokoneessa kuluttaa sähköä, eivätkä mainokset ole mikään poikkeus. Muutaman vuoden vanhassa tutkimuksessa laskettiin mainosten vaatimaksi sähkönkulutukseksi 2,5 wattia, mikä tarkoittaa sähkölaskussa noin 0,03 senttiä per tunti. Videomainosten määrän kasvettua nykyhinta on varmasti vielä suurempi.
Jotta sivuston ylläpitäjä saisi elantonsa kasaan, täytyy mainoksia näyttää lukuisia kertoja – ja tämä kaikki kerryttää kävijöiden kesken hajautettua sähkölaskua. Laskennallinen hinta henkeä kohden on luokkaa 0,5 € vuodessa. Yksinkertaistettuna prosessi tarkoittaa sitä, että verkkosivuston käyttäjät maksavat siitä, että saavat kärsiä mainoksista.
Louhintaa mainoksien tilalle?
Pirate Bayn ja MV-lehden kokeilu on mielenkiintoinen. Pidemmälle vietynä mikä tahansa sivusto voisi – vaikkapa selaimen lisäosaa hyödyntämällä – tarjota vierailijoille mainosvapaata aikaa vastineeksi osasta tämän prosessoriajasta. Käytännön sovelluksia olisi vaikka kuinka: premium-tili louhijoille, uutisen lukuoikeus louhintapisteitä vastaan tai moninpelin powerup käyttöön louhinnan ajaksi.
Voisiko nykyisen mainosrahoituksen tilalle nousta suoritintalous?
Bitcoinien louhinta on nykyisin jo erikoistunutta laitteistoa käyttävää bisnestä, ja mainostulojen täysimittainen korvaaminen kotikoneiden louhinnalla tuskin on realistista. Jo pienen Bitcoin-määrän louhimiseksi tarvittaisiin miljoonia kotitietokoneita.
Laskennallisesti esimerkiksi Netflix voisi louhia sadanmiljoonan käyttäjänsä voimin (tunti päivässä per käyttäjä, 25 % laiteteholla) vajaat 7 Bitcoinia, joiden arvo nykykurssilla olisi noin 91 000 €. Netflixin olisi siis kannattavampaa vain nostaa palvelunsa hintaa sentin murto-osalla.
Ehkä Bitcoinien tilalle voisikin tulevaisuudessa tulla jokin aidosti hyödyllinen taho, kuten avaruus- tai syöpätutkimukseen tähtäävä numeronmurskaus. Tällöin tutkijat voisivat ostaa valtavia määriä prosessoriaikaa, jonka palveluntarjoajat sitten hankkisivat asiakkailtaan sisältöä vastaan.
Voisiko nykyisen mainosrahoituksen tilalle nousta miljoonien kotikoneiden verkoston mahdollistama suoritintalous?